Sananvapauden marttyyrit ylenkatsovat sananvapauden arvoa

Olen viime päivinä käynyt sosiaalisessa mediassa värikästä ”keskustelua” median luotettavuudesta. Kaikki on toki liittynyt Ukrainan kriisiin ja sen seurannaisvaikutuksiin. Sinänsä kyse voi olla pienestä yksittäisestä juonteesta omassa some-kuplassani, mutta pidän ilmiötä sinänsä huolestuttavana.

Kyse on lähdekriittisyyden ja medialukutaidon hämärtymisestä/hämärtämisestä. Venäjän toimia puolustelevat kirjoittajat pyrkivät syystä tai toisesta hämärtämään rajaa journalistisen median ja propagandan välillä puhumalla siitä, kuinka kaikki tiedonvälitys on pohjimmiltaan propagandaa. Historioitsijana olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkeen tietoon pitää suhtautua pohjimmiltaan kriittisesti. Media on aina arvosidonnaista ja uutisointi, asioiden käsittely ja nosto keskusteluun on aina valintaa. Jotain kerrotaan, jostain vaietaan.

Propaganda, tietoinen valheen ja vääristellyn tiedon levittäminen on kuitenkin eri asia. Venäjän medialla ei ole vapaita toimintaolosuhteita, kuten Suomessa. Julkisuudessa oleva ”totuus” on kapea. Moniäänisyyttä ei juuri sallita ja tietoa vääristellään poliittisien tarkoitusperien oikeuttamiseksi. 

Propaganda ja vapaa tiedonvälitys eivät ole yhteismitallisia asioita. Normaalin media- ja lähdekritiikin pelisäännöt eivät riitä propagandaan. Eräänlaisen mediarelativismin leviäminen on huolestuttavaa, sillä se hämärtää propagandan ja journalismin välistä rajaa. Tänä päivänä kuka tahansa voi perustaa luotettavan näköisen sivuston ja ryhtyä tiedonvälittäjäksi. Kertomaan ”asioita, joista länsimedia vaikenee”. Näinhän se tarina menee. LoviisanSanomat kertoi yhden esimerkin siitä, miten helppoa se on. Juttujen kääntäminen ja välittäminen eivät ole journalismia. Lähdekritiikkiä ei ole se, että poimii ”länsitodellisuudelle” vastakkaista uutisointia ja levittää sitä journalismina. En pitäisi sitä suorana propagandana, mutta se palvelee propagandan tarkoitusperiä. Propagandistit hyötyvät siitä.

Yksi lähtökohta tiedonvälityksen arviointiin on Toimittajatilman rajoja –järjestön lehdistönvapausindeksi. Vuoden 2015 indeksi näyttää varsin murheelliselta Venäjän osalta. Maa on sijalla 152 ja yleisesti ”Euroopan viimeisenä diktatuurina” pidetty Valko-Venäjä vain muutaman pykälän alempana sijalla 157. Venäläisen valtamediaan tulee suhtautua kuten autoritaarisen, kontrolloidun valtion tiedonvälitykseen. Russia Today –portaalin kaltainen tiedonvälitys ei Venäjän kontekstissa ole vapaata tai journalistista, sen tavoitteena on venäläisen ”totuuden” vahvistaminen.

Ne keskustelijat, jotka esiintyvät sananvapauden marttyyreina ja samalla puolustavat sananvapautta rajoittavia valtioita käyttävät härskisti hyväkseen arvokasta sananvapautta. He esiintyvät mediassa eräänlaisina sananvapauden esitaistelijoina, joiden tehtävä on osoittaa kuinka mädännäisyyttä löytyy myös meiltä. Tämä on sananvapauden hinta. Siitä ovat monessa maassa toimittajat maksaneet hengellään. Mediarelativistien kannattaisi muistaa, että monessa maassa ei voi esiintyä samalla tavalla sananvapauden marttyyrina esittämällä poikkeavia kantoja tai suoranaista vääristelyä. 

Loppujen lopuksi olen iloinen siitä, että meillä on näitä mediarelativisteja muita journalismin ja propagandan rajoja hämärtäviä henkilöitä. Heidän olemassaolonsa kertoo siitä, että meillä on edelleen sananvapaus. Toivon ja uskon, että sananvapautemme kestää tämän.