Ammattijärjestöni Tieteentekijöiden liitto julkaisi 2.10. tiedotteen, jossa kerrottiin tohtorien työttömyyden nopeasta kasvusta. Liiton mukaan elokuussa töitä haki 912 tohtoria, peräti 30 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Luku on kova ja osoitus siitä, ettei nykyisessä lamassa edes akateeminen koulutus suojaa työttömyydeltä. Tohtorien kohdalla saattaa jopa olla niin, että korkea koulutus lisää riskiä joutua työttömäksi. Huolestuttavinta oli, että tohtorien kohdalla on erityisen paljon yli vuoden mittaisia työttömyysjaksoja. Toki tiedossa on jo pitkään ollut akateemisen maailman prekarisoituminen: pätkätyöt, apurahat ja rahoituksesta taisteleminen ovat arkipäivää. Silti tilasto pistää miettimään paitsi omia tulevaisuuden suunnitelmia, myös asian laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Onko Suomella tosiaan varaa tähän? Tohtoritutkinto ei ole yhteiskunnalle halpa sijoitus, eikä meillä pitäisi olla varaa tuhanteen työttömään tohtoriin.
Tieteentekijöiden liiton tiedotteessa viitattiin työelämän nuivaan suhtautumiseen tohtoreihin. Samaa kysymystä sivusi Helsingin Sanomien pääkirjoitus 4.10. Eivätkö tohtorit kelpaa työnantajille? Eivätkö tohtorit osaa työelämän kannalta oikeita asioita? Eikö tohtoreille ole käyttöä? On vaikea uskoa, että näin on. Sehän tarkoittaisi, että kallis tohtorikoulutus olisi mennyt hukkaan paitsi yksilön myös yhteiskunnan kannalta. Tohtorien, kuten monien "generalistimaisterien" työelämätaitojen tunnistamisessa on varmasti parantamisen varaa. Pitää tietää, mitä osaa, jotta voi markkinoida itseään työnantajille. Näin se homma taitaa tässä maailman ajassa mennä. Tiedostan itse humanisti-yhteiskuntatieteilijänä, että tässä markkinoinnissa ja oman osaamisen esilletuomisessa on paljon parantamisen varaa.
Mutta taitaa sitä parantamisen varaa olla työnantajissakin. Tohtori ei ole mikään akateeminen erakko, joka on istunut vuosia jossain kammioissa selailemalla pölyisiä asiakirjoja tai tarkkailemassa homeen kasvua lasipurkissa. Jo maisterin tutkinnon suorittaminen vaatii aikatauluttamista, istumista, keskustelua, kommentointia, kysymistä, kyseenalaistamista, tiedonhankintaa, tiedon keruuta, tiedon soveltamista, oivaltamista, uuden oppimista, lähdekriittisyyttä jne. Voin vain väitöskirjaani hahmottelevana nuorena tutkijana kuvitella miten pajon edellämainittua ja paljon muutakin tohtoriksi opiskeleminen vaatii. Osaamista siis on. Toivottavasti työnantajat eivät pelkää osaamista, jolle on käyttöä muuallakin kuin akateemisessa maailmassa.
Suomalainen yhteiskunta ei kehity ja mene eteenpäin, jos emme ole avoimia uudelle. Vanhoihin kaavoihin ja käsitteisiin käpertyminen syventää lamaa - sekä henkistä että taloudellista. Ehkäpä tohtoreilla(kin) voisi olla jotain annettavaa niin elinkeinoelämälle kuin julkishallinnollekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti