6. helmikuuta 2015

Ämari ja Suomen turpo-linjan sietämätön keveys

Suomi päätti lopulta pitkän kohinan ja tohinan jälkeen osallistua Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa Ämarin lentoharjoitukseen, mutta omilta kentiltä käsin. Näin Suomi pidättäytyy osallistumista sellaiseen harjoitustoimintaan, jonka tarkoitus on Naton 5. artiklan sisällä. 

Päätöstä kommentoi tuoreeltaan muun muassa Risto Volanen blogissaan. Hänen mukaansa "suurvallat yrittävät liennyttää. Suomi eskaloi sotilaallisesti omilla nurkilla ja omille nurkille." Volasen mukaan Suomen päätös lisäksi lähettää väärän viestin joka suuntaan. Ihmettelen, että mikä on se väärä viesti, jonka päätös lähettää ja kenelle? Osallistuminen lähettää mielestäni Venäjälle signaalin, että me emme Ukrainan tilanteesta huolimatta ole muuttaneet orientaatiotamme olla mukana yhteistyössä Nato-maiden kanssa. Saman viestin se lähettää Naton, Yhdysvaltojen ja EU-maiden suuntaan. Viestissä ei mielestäni ole mitään väärää, sillä kriisitilanteessa horjuminen suuntaan ja toiseen ja mahdollinen kaatuminen puhurin iskiessä olisi kaikista huonoin viesti.

Sisäpoliittisesti koko Ämari-kohu kertoo paljon siitä, kuinka hukassa ulko- ja turvallisuuspoliittinen päätöksenteko tällä hetkellä on. Roolit eivät tunnu olevan selvillä ja vaalien alla kaikkeen turpo- ja Nato-etuliitteillä varustettuun sisältyy erityisen suuri lataus. Päätös lähteä selkeyttää tätä palettia edes hieman, sillä asia on nyt tältä osin päiväjärjestyksessä. 

Kuten jo aiemmin blogissani kirjoitin, Ämari-kohu kertoo mielestäni erityisesti Suomen turvallisuuspoliittisen linjan ongelmasta. Suomi on kylmän sodan jälkeen rakentanut turvallisuuspolitiikkansa sotilaallisen liitttoutumattomuuden varaan, mutta samalla lähentynyt Natoa ottamatta kuitenkaan ratkaisevaa askelta jäsenyyteen. EU:n yritykset luoda yhteistä puolustusta ovat saaneet Suomessa kannatusta, koska silloin ei ole tarvinnut keskustella Natosta, joka edelleen tuntuu sisältävän hienoisia kylmän sodan kalseita kaikuja. Myös Ruotsi-yhteistyö on säännöllisesti ollut esille ja pulpahtanut jälleen Ukrainan kriisin myötä yhdeksi konkreettiseksi esitykseksi turvallisuuspoliittisesta linjasta. Kaiken hämmennyksen keskellä on puhuttu Nato-optiosta, josta Matti Pesu on kirjoittanut erinomaisen jäsennyksen. Nato-optiota on erehdytty pitämään turvallisuuspoliittisena linjana, mutta se ei ole. Se on ainoastaan tyhjä käsite, synonyymi sille tosiasialle, että suvereenina valtiona Suomi tekee turvallisuuspoliittiset päätöksensä itse.

Ukrainan kriisi on kärjistänyt turvallisuustilanteen takaisin vastakkainasetteluun Naton ja Venäjän keskellä. EU ei muodosta turvallisuuspoliittista kokonaisuutta, vaikka Lissabonin sopimuksessa on solidaarisuusartikla. Suomessa on elätelty toivoa siitä, että EU muodostaa Suomelle turvallisuuspoliittisen selkänojan, mutta tositilanteessa keinot auttaa olisivat lähinnä taloudellisia. EU on Suomelle hyvä ulkopoliittinen työkalu ja viiteryhmä, mutta se ei tuo turvallisuuspoliittista ratkaisua. Ämari-gate olisi ollut läpihuutojuttu, jos Suomi kuuluisi Natoon. Silloin osallistuminen olisi luonnollista. Jos Suomi olisi tehnyt päätöksen pysyä kaikkien sotilasliittojen ulkopuolella ilman minkäänlaista yhteistoimintaa, lentoharjoitukseen ei olisi lähdetty. Nyt Suomi horjuu jossain välimaastossa ja joutuu harkitsemaan tapauskohtaisesti kaikkia harjoituksia. Tämä on omiaan ruokkimaan kohuja ja aiheuttamaan sekaannusta erityisesti kriisiaikoina.

Eduskuntavaalien alla toivoisin, että Arkadianmäelle pyrkivät toisivat selvät turvallisuuspoliittiset linjansa esille. Ainakin puolueiden puheenjohtajien olisi syytä terävöittää puolueiden linjat, koska Nato-optio-liturgialla ei ole sisältöä, eikä sitä tarvita 2010-luvun turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Suomen tulisi tehdä selväksi onko sen turvallisuuspoliittinen asema Natossa vai ei. Jos se on Natossa, tilanne on selkeä ja sitten strategiaa rakennetaan sen varaan. Jos se ei ole Natossa, pitäisi tehdä selväksi missä se on. Puoliksi Natossa olevan EU-maan asema on tämänhetkisessä, ja valitettavasti varmaan myös lähitulevaisuuden turvallisuusympäristössä epävarma ja altis kolhuille.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti